Tosa yks päevä muun kännykkän sojei. En numerost osa päätel, et kuka mahrais ol, ko soittaa. No en tavallisest vastaa kon tutuil. Olen nimittäin saan tarppeeksen noist alushousukauppiaist ja klasivaihtajist. Nyk kumminki vastasi. Tolvi Lenttu se sit oliki. Jaahas, ajattelin, jottaalai Paneliaa koskevaa sill varmaan o. Murtteesseen liittyvää? Niinko sit oliki. En vaan ymmärtän, et mitä. Jostai feispuukist ja netist ja plokist se paohas ja muust tunnui, ettei hänkä pali mittää siit käsittän. Panelia-sivuk kuulemma jollaalail uuristuisiva ja muun tarttis sit kirjottaa jottai sin. No mää lupasi sit yrittää funteerat.
Niinko sanot, mää mittään noist neteist ja feispuukeist ymmär, mut tuan plokin mää tiärä. Se nähkääs roikui muun kotonan lahtihuaneen katos. Se ol semmone rautanen klomppi, misä o sisäl trissapyärä, mink ylitten kulk vaijerköys. Vaijerin toises pääs ol kinnerrauta ja toinen pää kiärryi vinssitukin ympärs. Siihen kinnerrauttaan laitettiin kaltatt sika takakonteistas ja mää sain väänttää vinssin veivist. Ja jo ihan piänen mukulanakki sain nostettuu sian pystöösseen, sillaal et isän ol luannikast avat se ja purottaa nes suale kronsmänttines siihe lahtihuanee laattial.
Ni, et tommosen plokin mää tiärä. Tämmäsist murtteessee liittyvist asioist me on pruukat paohat tual Panelian murrepiiris, mikä o jo pari vuat ain sillon tällön pruukan kokkoonttuu. Viimen kon olttiin tual myllyl, meit ol jo likitellen neljäkyment. Semmone huali mul kyl on, et sais tul kyl föliin vähä nuaremppiikin. Mää kon tairan ol lähestulkkoon nuarimmaisin ja määkin olen koht jo saran. Ei siäl ens alkkuun tarvit suutaska avat, senko kuulustelee vaa. Joskus kyl ruppeeva korvap punottamaan, kon tulee jonku suust vähä ruakottomiiki.
- Pekka Westerholm, Panelian murrepiiri
Plokikirjotus Panelian sivuil